torstai 25. elokuuta 2016

Kantarelleja ja munakoisoa kiinalaisittain

Kantarelleja löytyy metsästä nyt ennätyspaljon, kiitos työkaverin vinkkaaman sienimetsän ja hyväsatoisen vuoden. Tällaisina syksyinä sitä kaipaa muhennoksen ja piirakoiden lisäksi muitakin sienireseptejä, ihan uudenlaisiakin. 
Oikein maistuva sellainen löytyi arvostelukappaleena saadusta tämän syksyn uutuuskirjasta "Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella". Sen ovat kirjoittaneet toimittajat ja sieni-innostuneet Ina Ruokolainen ja Mari Manninen. Idea on kiva: käyttää suomalaisia metsäsieniä kiinalaisessa tai sen tyylisessä ruoanlaitossa kertoen alustuksena hieman enemmänkin kiinalaisesta ruokakulttuurista. 
Kirja on helppolukuinen ja reseptit selkeästi ohjeistettu. Pidän kirjan leppoisasta tyylistä ja kodikkaista kuvista, jotka parhaimmillaan ovat tosi tunnelmallisiakin. 
Raaka-aineiltaan kirjan reseptit eivät luonnollisesti aina ole suomalaista markettikamaa. Me emme esimerkiksi ole löytäneet misotahnaa vielä  mistään. Resepteissä käytettyä ilmaisua "perussoijakastike" tai "tavallinen soijakastike" ei ole avattu mitenkään. Erotuksena pelkkään soijakastikkeeseen tämä hiukan hämää, vaikka asiaa kirjoittajalta kysyttyäni kyse on ilmeisestikin juuri marketeissammekin myytävästä soijakastikkeesta. 
Ravintolavierailuihin olisin kaivannut selkeitä ravintolan nimiä ja vaikkapa osoitteitakin. Ei sitä tiedä koska haluaisi mennä esimerkiksi pekingiläiseen ravintolaan jonka ruokalista on rakennettu pääosin sienten varaan. 
Vinkit kirjan lopussa kiinalaisvivahteisiin ruokien tuunauksiin on mukava juttu. Esimerkkinä mainittakoon sichuaninpippurin käyttö muiden pippurien sijaan tai vihannesten rohkea yhdistäminen sienten kanssa. 

Tässä ohjeistettu kantarellien ja munakoison yhdistäminen oli oikein hyvänmakuinen idea. Meille tämä oli kovasti erilainen ja siksi toivottu uusi sieniruoka. Kantarelleja saisi uppoamaan tähän ruokaan enemmänkin ihan sujuvasti, sikäli mikäli sieniä on metsästä kotiin kannettu liiankin kanssa. Meillä kantarelli-munakoisoruoka tarjottiin riisin ja paistettujen ahvenfileiden kanssa. Pelkkä riisikin olisi toki riittänyt. 

Jääkaapissa on maustumassa kirjan ohjeella tehtyä "suppilovahverohilloa kiinalaisilla mausteilla". Seuraavaksi voisi tehdä soijakastikkeen tyylistä maustekastiketta sienistä.

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta. 
KANTARELLEJA JA MUNAKOISOJA
4:lle-5:lle riisin kanssa

1 l kantarelleja
500 g munakoisoa
2 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
2,5 cm pala inkivääriä
1 sipuli
1 tuore punainen chili
3 rkl öljyä
1 rkl hoisin-kastiketta
1 rkl tummaa sokeria tai fariinisokeria
1 rkl viinietikkaa
1 tl jauhettua sichuaninpippuria
3 rkl soijakastiketta

Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Suolaa. Jätä puoleksi tunniksi itkemään. Pyyhi talouspaperilla pinnalle syntyneet "kyyneleet". Leikkaa edelleen suupaloiksi.
Puhdista kantarellit. Halkaise. Paista pannussa ilman rasvaa kunnea sienten oma neste on haihtunut. 
Silppua valkosipuli ja inkivääri. Puolita sipuli ja siivuta puolikkaat ohuiksi. (Poista chilistä siemenet ja) siivuta chili. Paista puoli minuuttia käännellen. Lisää munakoiso. Paista pari minuuttia. Lisää nesteestä kuivatetut sienet. Lisää hoisin-kastike, sokeri, etikka, pippuri ja soijakastike. Sekoita hyvin. Pienennä lämpöä. Jätä ruoka kypsymään kymmeneksi minuutiksi tai kunnes munakoisopalat ovat kypsiä. Tarjoa heti. 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Grill House, Baltic Queen

Tallink Silja tarjosi ruokailumme
Laivalla paras tapa kuluttaa aikaa on mennä syömään. Teimme jo toistamiseen tänä kesänä reissun Tallinnaan niin, että ajoimme Helsingistä auton klo 18.30 lähtevään Baltic Queen-laivaan josta rantauduimme Eestin puolelle aikaisin lauantaisena aamuna. Lähdimme kotoa ajelemaan kohti satamaa heti minun päästyä töistä, joten emme ehtineet syödä ennen laivaan menoa. Siksi tallustimmekin heti paattiin saavuttua murkinalle. 
Tällä kertaa perheellämme oli matkaseurana mummu eli Jukan äiti. Seurueemme kaipasi mutkatonta  ja suht edullista ruokailua monipuolisilla vaihtoehdoilla ilman buffetin ryysistä. Päädyimme laivan neljän ravintolan valikoimaa tutkailtuamme Grill House raflaan

Me aikuiset otimme alkupalabuffet-pöydän pääruokakokoisena ja kylkeen vielä muutaman euron lisällä jälkiruokabuffetin. Tämä maksoi 24 euroa per aikuinen. Juomaksi tilasimme pullon kuivaa rieslingiä, joka komppasi hyvin monia mereneläviä. 

Suolaisten osuuden koimme juuri monipuoliseksi. Mitään selkeää linjaa ruuilla ei ollut, sillä joukosta löytyi niin nyhtölihasalaattia, friteerattuja kevätrullakääryleitä ja skagenia. Viimeksimainittu oli monen suosikki, samoin hapanimelät katkaravut. Kaikenkaikkiaan hyvät maut olivat toisistaan erottuvia ja tekstuurit kivoja. Buffetti pidettiin siistinä ja tarjoiluastiat sopivan täynnä koko ruokailumme ajan. 





 
 Jälkiruokapöydästä suosikkini oli juustotarjotin, jonka keralla sopi ottaa ihana viikunahilloa.
Makeat palat oli oivallisesti pilkottu melkein suupaloiksi tai annosteltu pieniin astioihin, jolloin pystyi maistamaan monenlaista. Aika monet makeista maistuivat teollisesti valmistetuille, mutta varsinkin mummu makean ystävänä löysi monta herkkua näistäkin. Jukka tykkäsi moussemaisista jälkiruuista. 


Lapset valitsivat lastenlistalta muumipapan lihapullat, poika tuplana. Tyttäremme oli vaikea tuumailla ottaako jälkiruuaksi suklaamoussea vai mansikoita, keksimuruja ja kermavaahtoa. Jälkimmäiseen plikka sitten päätyi ollen tyytyväinen. 

Pian ruuan jälkeen olikin aika suunnata hyttiin ja petiin. Aamulla edessä olisi kiva päivä Tallinnassa, voi näin jälkikäteen todeta.

maanantai 22. elokuuta 2016

Omena-puolukkahillo helposti

Omena-puolukkahillo on meillä pakollinen jääkaapin varustus. Varsinkin Jukka ja tyttäremme lusikoivat sitä runsaasti kaaliruokien ja maksalaatikon viereen. Omena taittaa terävimmän kärjen puolukan hapokkuudelta sokerin auttaessa hienosti. 

Tänä syksynä omena-puolukkahilloa keiteltiin taas. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että omenoiden kypsyttyä puolukat noukittiin metsän sijaan pakastimesta, jonne ne olivat päätyneet taas Jukan äidin pakastimesta. Kotipuun omenat päätyvät meillä hilloon kuorisina versioina, jotta hävikkiä olisi mahdollisimman vähän. 



OMENA-PUOLUKKAHILLO


750 g omenaa paloiteltuna

250 g puolukkaa
1 dl vettä
½ kg hillosokeria

Kuori ja kuutioi omenat. Laita omenat, puolukat ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia. Lisää hillosokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä 15-30 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta tarvittaessa. Mikäli mielit, soseuta omenapalat vielä sauvasekoittimella. Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

torstai 18. elokuuta 2016

Ravintola Vinkkeli

Kävimme tuossa elokuun alussa nautiskelemassa Jukan kanssa Helsingissä. Seuraksemme saimme hauskan Campasimpukka-blogin pariskunnan. Olemme usein tykänneet toistemme ravintolasuosituksista blogeissa, joten päätimme kokeilla miten ravintolasyöminen yhdessä käy. Hyvin kävi! 

Päädyimme ruokailemaan muutaman kuukauden auki olleeseen ravintola Vinkkeliin Kaartinkaupunkiin, ihan ravintola Juuren naapuriin. Sinne meitä houkutteli juurikin uutuusarvo ja korviimme kantautuneet kehuvat huhupuheet.

Olimme helposti samaa mieltä siitä, että otamme koko pöytä neljän ruokalajin menun suositusviineillä, yksi kuskikaadoilla (jotka viinihoto vaimo vielä joi loppuun).  

Alkuun saimme ihania leipiä, joista muut hehkuttivat ruispitoista, minä vaaleaa. Alkusampanjoiden kupliessa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Puhuttiin ruuasta (kuinkas muuten), matkoista (tietysti) ja Pokemon Go:sta (kuinkas muuten). Taisi muutama sana vaihtua näiden aiheiden ulkopuoleltakin (luonnollisesti). Tarjoilija odotti juomineen kärsivällisesti pöydän vieressä, mutta me tuumasimme että saa ja täytyy keskeyttää sillä tältä sakilta ei pulina lopu. 

Alkupalana Vinkkelissä tarjottiin tuona torstaisena päivänä kauniisti siivutettua härän sisäfilettä. Lihasta oli pinnat paistettu nopeasti kiinni, jonka jälkeen ihanuus oli leikattu hieman totuttua carpacciota paksummiksi siivuiksi. Kokonaisuus oli ihana ja lupasi paljon. 
Seuravaksi saimme eteemme creme ninon-keiton, jonka valmistuksessa on käytetty kuohuviiniä ja tuoreherneitä. Keitto oli ihan uskomattoman samettista ja täyteläistä! Päämakuna keikoili kuitenkin kepeän kesäinen herne, vaikka kermaa ja voitakin oli kuulemma käytetty. 
Pääruuaksi saimme siikaa, jonka paistopinta oli aavistuksen kitkerä. Kalan kaverina lautasella ihastuttivat siikli-perunat, tuhti kantarellikastike, fenkoli ja paistettua mangoldia. Annos oli todella hyvän makuinen ja täynnä kesää, mutta tämän (hinta)tason ravintolalta turhan tavallinen, yllätyksetön annos. 
Miehet maistelivat ennen jälkiruokaa juustolautsen, joka oli (Saria lainatakseni) täynnä ulkojuustoja. Se meinaa juustoja joita pitää kotona mennä syömään ulos hajunsa takia. Sinihomejuusto oli ihanan murentuvaista. Miehet kiittelivät kovasti intensiivisiä makuja meidän naisten siemaillessa juomiamme. 
Jälkiruokana eteemme nostettiin yksinkertaisen kaunis mustikka-annos, jossa upean tummia marjoja löytyi myös granitena. Monelle meistä nousi mieleen mustikkamaito ja pieni nostalgia-aalto. Jälkiruuassa oli myös uskomattoman pehmeärakenteista pumpulikakkua, joka oli uusi asia minulle. Kakkuun on jauhoina käytetty vain perunajauhoa, joka luo sille uskomattoman pehmeän, juurikin pumpulimaisen rakenteen. 
Parhaiten Vinkkelistä jäi varmasti mieleen tarjoilu, joka sujui todella tyylikkäästi, hillityn humoristisesti ja asiantuntevasti. Viinit esimerkiksi maistatettiin koko seurueelle. Tarjoilijoilla oli aina aikaa jutustella kanssamme ja vastata kysymyksiimme. Vinkkelin sisustus oli niinikään tyylikäs, prameilematon. 

Ilta kahdelta maksoi 242 euroa. Ruoat ja juustot olivat yhteensä 119 euroa, loppu koostui puolitoistakertaisesta viinipaketista, alkusampanjoista ja jälkkäriviinistä. Pidimme loppuhintaa hiukan kalliina, vaikka nautimmekin kovasti illasta. 

Kiitoksia kovasti iloisesta seurasta Campiksen väki! Täältä voit lukea Sarin kirjoituksen illasta. 

tiistai 16. elokuuta 2016

Lampaankääpäpiirakka

yhteistyössä ARLA
Lampaankääpä on nyt hurjan satoisa, ainakin uudessa metsäpaikkalöydössämme. Yhtenä päivänä emme edes jaksaneet kantaa kaikkia potentiaalisia yksilöitä kotiin. Monet sienistä ovat kovin toukkaisia, joten metsässä sienen kanssa tarkistushalkominen on oikein hyvä idea. 

Lampaankääpä on lihaisan herkullinen ja kovasti kauniskin jos minulta kysytään. Se on helppo sieni tunnistaa valkoisen värinsä ja laakean muotonsa ansiosta. Joskus sen voi sekoittaa typäskääpään, joka on tyypillisimmillään lampaankääpää hieman tummempi ja reunoiltaan mutkaisempi. Viimeistään pannulla sienet saa erotettua hyvin: lampaankääpä muuttuu keltaiseksi, typäskääpä ei. Myrkyllinen typäskääpäkään ei ole, mutta kuulemma varsinkin vanhemmiten kitkerä.

Kokeilin pilkkoa lampaankääpää piirakkaan ja olin lopputulokseen kovasti tyytyväinen. "Pohjaresepti" löytyy jo blogista herkkutattisena versiona. Halusin piirakkaan täyteläisen pehmeää makua, joten käytin Arlan vanhanajan täysmaitoa ja Arlan täyteläistä ranskankermaa. Muokkasin reseptiä paitsi käyttämällä eri sientä myös lisäämällä yrtiksi hyvin tähän piirakkaan passaavan salvian.

Jukka tuumasi salvian olevan paikoitellen turhan voimakas, minä pidin taas makua juuri sopivana. Mitä sinä tuumaat? Vai korvaisitko salvian esimerkiksi rosmariinilla, sitruunatimjamilla tai timjamilla, jotka käyvät metsäisiin makuihin melkeinpä poikkeuksetta?

Blogimme muut lampaankääpäreseptit löytyvät linkkien takaa:
Tomaattinen lampaankääpäpasta tillillä 
Leivitetty lampaankääpä ja ciapatta 

Säilömiseen kokeilen Nellen vinkkiä lampaankääpän vakumoinnista ja pakastamisesta
LAMPAANKÄÄPÄPIIRAKKA
piirakkavuokaan

pohja:
100 g Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoi + nokare voiteluun
3 dl spelttijauhoja
2 rkl kuivattua suppilovahveroa murskana
1 tl suolaa
½ dl vettä

täyte:
300 g lampaankääpää
1 rkl öljyä paistamiseen
1 dl Arla Keittiö Täyteläinen Crème fraîche
1½ dl Arla Luomu vanhanajan täysmaito Suomesta
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 dl parmesaania raastettuna
5 tuoretta salvianlehteä silputtuna

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää hiukan jäähtynyt voi. Lisää myös vesi. Sekoita hyvin. Siirrä jääkaappiin siksi aikaa että valmistelet täytettä.
Pilko lampaankäävät paloihin. Paista sienipalat öljyssä pannulla kunnes vesi on haihtunut ja palat ovat saaneet hiukan väriä. Kumoa kulhoon. Laita joukkoon muut aineet ja mausteet. Sekoita hyvin.
Voitele piirakkavuoka voilla. Tasoita piirakkataikina pohjalle sormin.
Kumoa sienitäyte piirakkapohjan päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Aamiaistacot

Aamiaistacot ovat ihan loistava idea hieman kankeaan, juhlimisen jäykistämään aamuun. Toisaalta ne toimivat myös hemmottelevana, brunssimaisena aamun aloituksena vaikkapa sunnuntaina. Aamiaistacojen ohje on inspiroivasta Mikko Takalan ja Sami Rekolan "Street food" kirjasta, jossa matkataan eri puolille maailmaa maistellen ja ohjeistaen paikallisia katuruokia. Tommi Anttosen elämäntäyteiset, rennot ja herkulliset kuvat tukevat hyvin kirjan maanläheistä otetta. Kirja on omiaan nostattamaan paitsi nälkää, myös matkakuumetta. Haluaisin nyt ehdottomasti matkata takaisin Tokioon haukkaamaan muutaman gyozan, kuten myös ikuiseen haaveeseeni San Sebastianiin nauttimaan pintxon jos toisenkin. Vaikka Texasin Austin Amerikassa ei muuten ole ykkösmatkakohteideni listalla, alkoi sekin kuulostaa kiinnostavalta juuri katuruokansa ansiosta.


Kirjan mukaan aamiaistacot ovat juurikin Austinin ykkösaamiaisruoka, jota on syöty osavaltiossa 1930-luvulta lähtien. Aamiaistacot sisältävät aina kananmunaa paistettuna tai kokkelina, muuten täytevaihtoehdot ovat rajoittamattomat. Aamiaistacot ovat halpoja valmistaa. Streetfood kirjasta löytyy myös Jimmy Carterin vaalivoittoa 1976 juhlistamaan kehitetyt maapähkinämunakokkelitacot ja tässä ohjeistettujen tacojen kanssa hyvin samanhenkiset, mutta papuisat aamiaisburritot huevos con chorizo

Aamiaistacossa täytteet kääräistään kuulemma vehnätortillan sisään, vain harvoin maissitortillaan. Siksi onkin epäloogista että kirjan ohje neuvoo tekemään maissitortillat. Me lämmitimme pannulla kaupan valmiita luomutortilloja, mutta ne voi tehdä itse vaikka nokkosversioina. Puolitimme suurpiirteisesti kirjan ohjeen ja se riitti hyvin neljälle tortillalle. Käytimme raakamakkarachorizoa, jolloin paistoimme ne ensin lisäten pannulle vasta sitten munakokkeliainekset. Näin kokkelista tuli hiukan "likaisen" väristä, mutta maku on makkaran rasvan ansiosta enstistä syvempi ja kaiken talteen ottava. Ohjeistuksen mieto kermajuusto meinasi meillä cheddaria. 

AAMIAISTACOT
neljälle tortillalle

140 g (2 kpl) raakamakkarachorizoa
3 kananmunaa
0,3 dl maitoa
mustapippuria
suolaa
1 dl raastettua cheddaria
tabascoa oman maun mukaan
1 dl tacosalsaa
4 tortillaa

Valmista tacosalsa vaikka jo edellisenä iltana tai puoli tuntia ennen muuta kokkailua. Ohjeen löydät täältä.
Sekoita munat haarukalla rikki pienessä kulhossa, lisää tähän maito, mustapippuri ja suola.
Raasta cheddar.
Lämmitä paistinpannu liedellä. Puristele raakamakkarasta pieniä palluroita pannulle. Paista kypsäksi keskilämmöllä. Lisää munaseos. Paista sekoittaen kunnes kokkeli on täysin kiinteää.
Lämmitä samaan aikaan tortillat viereisellä pannulla.
Kokoa tacot laittamalla tortillan päälle ensin juustoraastetta, sitten chorizo-munakokkelia. Mausta tabascolla ja salsalla.

Pico de gallo eli raikas tacosalsa

Miksi tehdä salsaa itse kun kaupasta saa valmiita? Etpä kysy enää kun olet kerran valmistanut itse salsaa. Se on todella helppoa, nopeaa ja pilkkomisterapioivaa, sikäli mikäli pitää pilkkomista terapeuttisena toimintana. Maku palkitsee raikkaudellaan ja tuoreudellaan. 

Tässä yksi salsaohje, pico de gallo, joka sopii erinomaisesti vaikkapa aamiaistacojen kanssa. Maussa on paitsi raikkautta, myös hiukan mausteisuutta olematta millään muotoa tulinen. Minä tein salsan maustumaan jo edellisenä päivänä jääkaappiin kannelliseen rasiaan, jotta aamiastacojen kokoonsaattaminen olisi mahdollisimman helppoa. 

Ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan inspiroivasta kirjasta "Street food". Blogista löytyy aiemmin (kuuden vuoden takaa) mangosalsa ja hieman tuoreempi tuttavuus bataattisalsa.

PICO DE GALLO

noin neljään tacoon lisukkeeksi

2,5 dl (2-3 kpl) pieneksi kuutioitua tomaattia
1 pieni sipuli pieneksi kuutioituna
1 dl pilkottua tuoretta korianteria
1-2 jalapenoa (½ dl säilöttyjä paloja) pieneksi pilkottuna
2 rkl limettimehua (2 limettiä)
pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

Yhdistä kaikki ainekset. Pane jääkaappiin puoleksi tunniksi maustumaan. 
Säilyy jääkaapissa pari vuorokautta. 


perjantai 12. elokuuta 2016

Friends & Brgrs Helsinki

Harvoin tulee pojan kanssa käytyä kahdestaan missään, mutta kesäisenä päivänä suuntasimme Helsinkiin poikaporukalla. Päätimme syödä lounaaksi simppelisti hampurilaiset ja ranskalaiset. Vuoden aikana on jo parikin varsin maistuvaa hampurilaiskokemusta kerrottu blogissa, kuten Merituulin käynti Karjaalla ja minun visiitti Washingtonissa. Monesti on pitänyt kokeilla Pietarsaaresta lähtöisin olevan Friends & Brgrs:n tarjontaa ja nyt siihen tuli sopiva tilaisuus.

Friend & Brgrs kertoo olevansa "Fresh Casual" tyyppinen pikaruokapaikka, joka tekee annokset tilauksesta. Täten ateriaa saa odottaa muutaman minuutin, mutta eipähän tarvitse syödä lämpölampun alla maannutta ruokaa.
Mikonkadulla toisessa kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan saapuessa on ensimmäisenä vastassa ruokalista. Aikamme listaa katsottuamme tuli tarjoilija ysävällisesti luoksemme tarjoten printattua ruokalistaa, jossa oli tarkemmin burgereiden sisältö. Poika valitsi listalta paikan nimikoannoksen Friend’s Brgr, jossa on tuore leipä, itsetehty pihvi, tomaattia, jääsalaattia, aitoa cheddarjuustoa ja Friend’s Mayo. Tosin poika pyysi jättämään majoneesin pois. Minä valitsin kuukauden burgerin, jota ei ollut listalla, mutta sitä mainostettiin taululla. Kuukauden hampurilaisena oli Copenhagen Brgr, jossa oli pojan valitseman hampurilaisen täytteiden lisäksi talon oma BBQ kastike sekä kotimainen pekoni. Otimme burgerit annoksina, jolloin mukaan tuli kolmesti keitettyjä ranskalaisia (triple cooked fresh fries), sekä juoma valinnan mukaan. 
Hampurilaiset olivat makuumme varsin hyviä, tosin eivät mitään ihan ylivoimaisia. Pidin kovasti ranskalaisista mutta tarkka poikani kertoi niistä puuttuvan jotain. Hän ei osannut kertoa mikä niistä puuttui mutta eivät kuulemma olleet parhaita ranskalaisia. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut ottaa jotain dippejä ranskalaisille, mutta menivät ne pelkän ketsupinkin kanssa. Pojan hampurilainen oli lopulta tomaattia lukuunottamatta sama kuin listalla löytyvä lasten burgeri. En tiedä minkä kokoinen on lasten burgeri olisi ollut. Poika söi hyvällä ruokahalulla aikuisten version. Lasten hampurilaisesta silti iso plussa. 
Laadukkaista raaka-aineista ja tilauksen mukaan tekevä Friends & Brgrs on kiva hampurilaispaikka, jossa näyttivät viihtyvän niin lomalaiset kuin pukumiehetkin. Annan paikasta suosituksen, vaikka jotain kokemuksesta jäi uupumaankin. Tätä kirjoittaessa ravintoloita on jo viisi kappaletta, yksi niistä jopa Kööpenhaminassa. Jotain pikaruokakulttuurin murroksesta kertoo se, että joulukuussa 2015 sulki ovensa Tampereella Suomen ensimmäinen McDonald's ja tähän legendaariseen liiketilaan tuli Friends & Brgrs. 

Friends & Brgrs
Mikonkatu  8 (2. krs)
00100 Helsinki

tiistai 9. elokuuta 2016

Leivitetty lampaankääpä ja ciapatta

 
Vähän niinkuin lampaankääpähampurilainen, mutta nopeammin leivottavalla leivällä. Sellainen on tämä yltiöherkullinen lampaankääpäciapatta. Makujujuna on paitsi leipätaikinaan leivottu suppilovahveromurska, myös lampaankäävän kanssa hienosti yhteen sopiva tilli. Tässä ohjeessa tilli on upotettu majoneesiin. Alla löydät ohjeen kaikkiin osasiin paitsi etikkakurkkuun. 
Lampaankääpää tuntuu olevan nyt joka puolella. Se täyttää somefeedini tehokkaasti ja tänään onneksi myös meidän sienikorimme. 
Lähdimme Jukan kanssa työpäiviemme jälkeen hetsiltään metsään hakemaan sienimuhennosaineksia. Työkaverini suositteli meille paikkaa joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Aurinko paistoi kuulakkaan kauniisti, muttei paahtavan kuumasti. Metsässä oli hurjan kaunista! Uusi metsämaisema tarjosi meille runsaasti erilaisia sieniä: kantarelleja, orakkaita ja hiukan suppilovahveroitakin. Lampaankääpiä oli ihan hurja määrä, myös toukattomia. Osa piti jättää jo metsään. Löysimmepä myös elämämme ensimmäiset mustatorvisienetkin. 
Lampaankääpää on meillä kokattu aiemmin tomaattisen pastan seuraksi ja juurikin leivitettyinä pihveinä. Mikä on sinun lempireseptisi lampaankäävästä? Toimiiko tämä sieni piirakassa tai keitossa? Uudet reseptit olisivat kullan kalliita, nyt kun lampaankääpää on jääkaappimme hylly väärällään.

Sarita Koskirannan ciapatta-ohje napattiin Soppa 365 sivulta, mutta sitä maustettiin meikäläisittäin kuivatuista sienistä tehdyllä sienimurskalla.
Määriä ja riittävyyksiä en osannut ohjeisiin laittaa, sillä se riippuu kovasti sienten koosta ja vaikkapa majoneesinmättämismieltymyksistä.

CIAPATTA
noin 10 pitkulaista ciapattaa

10 g tuorehiivaa
3 3/4 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl suolaa (tai vähän enemmän)
2 rkl kuivattuja suppilovahveroita murskana
n. 9 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja suola. Sekoita joukkoon myös sienimurska.
Lisää jauhot vähitellen ja alusta taikinaa 10 minuuttia. Taikina on valmista, kun se alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina saa jäädä hyvinkin pehmeäksi, sillä sitä ei tarvitse muotoilla työpöydällä. Kohota taikinaa 1,5-2 tuntia.
Jaa taikina 3 osaan. Nostele taikinapalat uunipellille leivinpaperin päälle siten, että nostaessasi venytät leivän ilmassa pitkän malliseksi ja lasket leivinpaperille. Leivän ei tarvitse olla säännöllisen muotoinen.
Kohota leipiä liinan alla lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista kohonneita leipiä uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

TILLIMAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl makeaa sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

2 rkl tuoretta tilliä pienenä hakkeluksena

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.
LEIVITETTY LAMPAANKÄÄPÄ

lampaankääpiä (ilman jalkoja)
kananmunia
korppujauhoa
suolaa
rypsiöljyä

Riko kananmunia syvälle lautaselle. 
Laita toiselle syvälle lautaselle korppujauhoja. Mausta korppujauhot suolalla. 
Sivele puhdistetut lampaankäävät kananmunalla, ohuet sienet voi upottaa munaan. Ripsi tai upota munatut sienet korppujauhoon. (Monesti paneroidessa aluksi tehtyä vehnäjauhotusta ei lampaankäävässä tarvita).
Laita paistinpannuun tai kattilaan rypsiöljyä reilu kerros niin että vähintään lampaankäävän toinen puoli uppoaa pinnan alle kokonaan. Kuumenna öljy 180 asteiseksi (digitaalista paistolämpömittaria mittaamisessa apuna käyttäen). Muista laittaa liesituuletin pois päältä öljyn leimahdusuhkan vuoksi. 
Käännä tarvittaessa kypsennyksen aikana. (Meillä lampaankääpä oli hiukan kupera ja halusimme säilyttää sen kokonaisena, joten öljyä tarvittiin aika reilusti). 

Jukka pisti väliin myös juustoa mutta minusta se ei sovi

KOKOA LEIPÄ

ciapatta
leivitetty lampaankääpä
tillimajoneesia
etikkakurkkua
salaattia

Halkaise ciapatta. 
Laita sisään leivitetty lampaankääpä. 
Lusikoi sisään majoneesia. 
Laita leipään sisälle myös etikkakurkut ja salaatti. 


Blog Widget by LinkWithin