sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pakko kokea Havannassa: Malecon

Malecon on kahdeksan kilometriä pitkä rantakatu Havannan, Kuuban pääkaupungin pohjoispuolella. Koillisessa, vain 150:n kilometrin päässä Pohjois-Atlantin aallot huuhtelevat Floridan Key Westin rantoja. 
Maleconia aloitettiin rakentaa vuonna 1901 Kuuban ollessa USA:n protektoraatti. Se  kulkee historiallisesta vanhasta kaupungista Vedadon korkeisiin, modernimpiin tornitaloihin.
 
 
Maleconia  reunustaa maailman pisimmäksi tituleerattu penkki, joka on käytännössä kivinen reuna tien ja meren välissä. Toista puolta koristavat alunperin värikkäät, nyt pääosin meren ja restauroimattomuuden haalistamat, eri arkkitehtuurisuuntia iloisesti yhdistävät rakennukset. Maleconin varrelta löytyy myös legendaarinen hotelli Nacional, jossa Frank Sinatran tiedetään viihdyttäneen mafiosojen tapaamista. Ylväänä mäen päällä seisovan Nacionalin terassilta onkin mukavat näkymät alas rantakadulle.



 
Havannalaiset kerääntyvät Maleconille perheittäin, kaveriporukalla  tai pareittain iltaisin juhlimaan ja oleilemaan. Mekin sulloimme kassiin halvan rommipullon ja könysimme kovalle kaiteelle vierekkäin ihmettelemään kuubalaista elämänmenoa. Siemailimme tujakkaa paikallista tislettä valtameren kohistessa takanamme. Snäksimyyjät tallailivat verkkaisesti ohi tarjoten pussukoistaan tai kärryistään ostettavaksi tikkareita, popcorneja, hedelmiä ja erilaisia juomia. Osa myyntiartikkeleista oli ilmeisesti pimeän marketin tavaraa, kun esimerkiksi irtonaisia pattereita vain vilautettiin kuiskutellen.


Vieressämme likikkäin istuvat, toisiaan syvälle silmiin katsovat mies ja nainen pyysivät ees taas kulkevalta katusoittajalta muutamalla kolikolla jotain meille tuntematonta laulua, jota he sitten häpeilemättä lauloivat kitaristin mukana. Odotin miehen kosivan naista hetkenä minä hyvänsä, mutta sitä ei ainakaan meidän nähtemme käynyt. Vanhempien miesten porukka esitti lähellä oleilevalle perheelle marakassia  ja kitaraa soittaen niin huonon, mutta sympaattisen sikermän, että meitä ihan nauratti. 


Pimeässä, valoin täplitetyssä illassa editsemme huristi vanhoja amerikkalaisia autoja. Vain harvojen alla V8 moottori murisi, sillä köyhyyden ja varaosattomuuden vallitessa ne on vaihdettu Mersujen ja Nissanien moottoreihin.

Lämmin ilma hyväili poskia merituulen kutitellessa niskaa. Olimme hurjan tyytyväisiä tähän hetkeen ja sanoimme sen toisillemme ääneenkin. Juuri silloin joku ohikulkeva mies väänsi naamansa surulliseksi ja kysyi miksi olimme niin murhemielellä. Meitä nauratti oikein ääneen! Suomalainen paikallaanistuva, vienosti hymyilevä ilo ei ihan vastaa paikallista koko vartalolla tanssivaa, röhönauravaa vastaavaa.
Riemuisaa tunnelmaa täynnä, rommipullo puolillaan päätimme suunnata hotellimme yökerhoon kokeilemaan ensikertaa salsaamista. Siitä ei jäänytkään sitten paljoa kerrottavaa.

***
Muita Kuuba-juttuja blogissamme:
Ropa vieja
Hotelli Tryp Habana Libre

Muut matkajuttumme löytyvät aakkostettuna MATKAT välisivulta.


torstai 12. tammikuuta 2017

Marinoitu mukulaselleri ja sellerikreemi

Aavistuksen kirpsakat, yrttiset mukulaselleriviipaleet raksahtavat juuri sopivanmoisesti suussa tuntuen hieman pehmenneiltä, ei-mössöisiltä. Kermaisuutta ja pehmeyttä kokonaisuuteen luo sellerikreemi, jossa kermaa ja voita ei ole säästelty. Todellakaan. 

Tämä maukas annos päätyi joulupöytäämme inspiroivasta Juuri nyt-kirjasta. Olemme saaneet opuksesta monta hyvää ideaa nelihenkisiin (joulu)pöytiimme varsinkin sapas-osuudesta, jossa on pieniä annoksia. Tämän ohjeen puolitimme kirjan alkuperäisestä ja saimme juuri sopivat setit kahdelle päivää. 

Annoksen asettelu on myös suora kopio kirjasta, jossa marinoidut selleripalat oli kylläkin muotoiltu pyöreiksi. Tykkäänkin siitä että tämän kirjan kuvat antavat usein myös selkeän idean esillepanoon mitä edelleen ja aina vaan yritän harjoitella. 

MARINOITU SELLERI

neljälle alkupalaksi


½ mukulaselleri

marinadiöljy:
3/4 dl omenaviinietikkaa
1 ½ dl valkoviiniä
1/4 ruukkua tilliä
1/4 ruukkua timjamia
2,5 laakerinlehteä
2,5 dl öljyä

paahtamiseen:
noin 2 tl suolaa

Ota tillejä hiukan sivuun koristelua varten. Laita marinadiainekset pieneen kattilaan. Kuumenna ainekset, mutta älä anna kiehua. Hauduta matalalla lämmöllä noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
Kuori selleri ja leikkaa viipaleiksi. Pyöräytä viipaleet lautasella muutamassa ruokalusikallisessa marinadiöljyä. Kuumenna paistinpannu ja ripottele sille suola. Asettele sellerit suolan päälle ja paahda molemmin puolin kunnes viipaleet saavat väriä. Upota paahdetut sellerit marinadiöljyyn. Jäähdytä.
Anna maustua muutama tunti tai yön yli kylmässä.

SELLERIKREEMI

1/4 mukulaselleriä
1 dl kuohukermaa
50 g voita

Kuori ja paloittele selleri. Laita palat kattilaan ja kaada päälle kermaa niin että ne peittyvät. Paloittele voi ja lisää kattilaan. Kypsennä seosta noin 20 minuuttia eli kunnes selleripalat ovat kypsiä. Soseuta seos sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos seos on liian löysää nökäreiksi pursotettavaksi, voit keittää hiljalleen nestettä pois pienessä kattilassa. Varo kuitenkin polttamasta pohjaan. 

Asettele lautaselle marinoituja selleriviipaleita ja pirskottele päälle hieman marinadiöljyä. Lisää rinnalle sellerikreemiä ja koristele tillinlehdillä. 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Paras ravintola Puerto de la Cruzissa : Tasca Ihüey


Tasca Ihüey hurmasi koko perheemme mauillaan ja hellällä ruoka-intohimollaan. 

Päädyimme Calle San Felipellä sijaitsevaan ravintolaan netissä useista lähteistä nousseiden kehujen rohkaisemina. Onnistuneen illallisen jälkeen ruokailimme paikassa myös lounasaikaan. Meille esiteltiin sama menu molempina aikoina ja tämä kuulemma on tapanakin, vaikka arvio täällä puhuukin lounaalla päivän menusta kahdentoista euron hintaan. Tosin lounasta edeltävänä päivänä puolet henkilökunnasta, nuori nainen, oli sairaana, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. 
Noin 30 paikkaista ravintolaa pyörittää vain kaksi henkilöä, pariskunta. Molemmat ovat kokkeja, joten valmistelut tehdään yhdessä. Poikaystävä hoitaa keittiön asiakkaiden aikaan, kertoo punaviinipulloa auki ruuvaava nuori nainen.  Vain kiireisimpiin iltoihin palkataan tiskari. Ravintola on ollut auki nyt puoli vuotta. Alku on ollut haastavaa, mutta me sinnittelemme, hyvää englantia puhuva tarjoilija toteaa. Suomalaisella suulla vaikeasti lausuttava tasca Ihüey on nimetty miehen synnyinpaikan mukaan, muutaman kirjaimen muunnoksella.
Ravintolasali on yksinkertaisen kiva. Jyhkeiden kiviseinien mahtipontista vaikutelmaa on kevennetty vaaleilla tuoleilla. Pöytiä koristivat kankaiset tablettiliinat luovat söpöä, ajateltua tunnelmaa.

Ruokalista Ihüeyssa on harkitun suppea. Melkein jokainen seitsemästä alkupalasta ja seitsemästä pääruoka-annoksesta houkutti.  Perinteisiin raaka-aineisiin on yhdistetty uusia makupareja tai ideoita. Esimerkkinä mainittakoon ibericoporsaan tartar ja jauhottomat katkarapuraviolit sienitäytteellä. 
Illallisen pikkunälällä emme jaksaneet maistaa alkuun kuin jänispateeta, pate casero de conejo en salmorejo con sus tostadas. Se paljastui loistavaksi valinnaksi! Rapeiden leipäsiivujen kanssa nautittu, hauskasti ”säilykepurkista” tarjottu patee oli kermaisen pehmeää ja ihanan lihaisaa jättäen suuhun pienesti mausteisen jälkikaiun. Patee edelleenvalmistetaan kuulemma perinteisestä kanarialaisesta jänispadasta.
Pääruuaksi jaoin lasten kanssa kahdelle tarkoitetun padan, jossa oli muhitettu pähkinäistä riisiä ja läskisiä possupaloja, arroz meloso de cochina negro canario y cacahuete. Menussa tämäkin mainitaan perinteikkääksi paikalliseksi ruuaksi. Liemi oli ihanan makuinen ja kaikki maut yhdessä toimivat todella hienosti.
Jukan toivoma, lähipöytiin kuikuillessa todella houkuttelevalta näyttänyt possu oli päässyt loppumaan. Eikä ihme, todella moni näytti valinneen kiiltäväpinaisen, suuripalaisen possun ruuakseen. Jukka päätyi nopealla vaihdolla pitkään haudutettuun lampaaseen perunamuussilla, cordero glaseado con batatas de islas y chalotas. Liha oli kypsennetty hajoavan mureaksi hienon makuisessa liemessä. Annoksen kruunuksi nousivat karamellisoidut salottisipulit, joiden maku oli niin syvä ja intensiivinen, että pelkästään niitä olisi syönyt pienen ämpärillisen. Illallisemme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 56 euroa. 

Lounaalla halusimme syödä ulkona auringosta nauttien, joten meille soviteltiin pöytiä yhteen. Otimme nyt alkuun savustettua mustekalaa hummuksella, pulpo ahumado con humus de garbanzo. Osasimme odottaa hyvää, mutta se mitä suuhumme haarukoimme oli uskomattoman herkullista! Mustekala oli kypsennetty juuri oikeanlaiseksi, melkein suuhunhajoavan pehmeäksi. Lonkeroveijarissa oli kuitenkin ohuenohut rapea pinta. I-ha-naa! Hummus ja paprikaisen mausteinen, öljyinen kastike olivat loistoseuralaisia merenelävälle. Tämä mustekala-annos meni samalle viivalle Locatellissa aikoinaan nauttimamme loistavan mustekalan kanssa.

Pääruuaksi muut perheenjäsenet ottivat perunamuussin kanssa tarjottua tahmeapintaista, läskistä possunmahaa, joka oli  kypsennetty matalassa lämmössä oivallisen hajoavaksi, panceta de cerdo cocida a baja temperatura con cremoso de patata.

Minä valitsin listalta sama-kalaa, joka oli nostettu lautaselle purjoconfit:n ja korianterikastikkeen kanssa, sama con puerros confitados y salsa de cilantro. Todella maistuva, hienoja tekstuureita sisältänyt annos tämäkin.
Tapojemme vastaisesti otimme vielä kaksi jälkiruokaa neljään nenään jaettaviksi. Burgerbrownie meinasi valkosuklaakupuista, tahmaista täytettä sisältänyttä kakkupalaa joka tarjottiin maistuvien mangoviipaleiden kanssa. Omenakakku gofiomurulla oli perinteisemmän muotoinen. Se lepäsi lautasella jäätelön kera. Molemmat sisälsivät hyviä makuja, joskaan eivät kohonneet suolaisten ruokien tasolle. Lounaamme hinnaksi paikallisella viinipullolla ja lasten limsoilla tuli 93 euroa.

Ihuyen kaikessa tekemisessä näkyi huolellisuus. Esillepanot olivat mukavalla, muttei kikkailevalla tavalla erottuvat ja maut todella upeita. Ruokien pöytiin saaminen ei ollut illallisella nopeaa, mutta ei toisaalta hitaimmastakaan päästä saaren ravintoloista. Kahdestaan ravintolan pyörittäminen herätti kunnioitusta, eikä viiveeseenkään hermostunut.

Tasca Ihüey on kokonaisuudessaan paras ravintolakokemuksemme Puerto de la Cruzissa, joten suosittelemme todella lämpimästi! Tiistaista sunnuntaihin ravintolassa tarjotaan illallista 18:30 - 22:30 ja keskiviikosta sunnuntaihin saa myös lounasta 12:30 - 15:00.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Puerto de la Cruz, toinen otto

Viime vuonna Puerto de la Cruzista kirjoittaessa totesin loppuun että tänne voisimme mennä toistekin. Toteutimme loman samoihin aikoihin sinne jo nyt vuoden välillä, tosin vuodenvaihteen eri puolella aloittaen viimeinen päivä viime vuotta. Joka päivä aurinko paistoi kuumastikin, vain yhtenä päivänä pilvitteli muutaman tunnin ja sataa ripsahutti. 
Hotellimme oli sama Park Plaza kuin viime vuonna, aivan Charcon aukion laidalla. Halpa hinta ja sijainti sekä erikseen maksetut parvekkeet olivat ainoa hyvä asia tässä kortteerissa. Sijainti silti painoi niin kovasti meille, että olimme valmiit tinkimään muusta, varsinkin kun huoneissa käymme melkeinpä vain nukkumassa. Hotellissa kaikki paikat ovat rempallaan, peitot pistäviä, kadulta puhekin kuuluu sisään eikä hajukaan huoneissa aina ole paras mahdollinen (itsestä riippumattomista syistä).

Viime vuoden vinkkimme Teneriffan pohjoisosan kaupunkiin löytyvät täältä sisältäen mm. juttua eläintarha Loro Parquesta ja upeasta katutaiteesta vanhassa kaupungissa. Kivaa minigolfpaikkaa oli ehostettu viime käynnin jälkeen. 
Edellisen reissun ravintolavinkit löytyvät täältä, uusia naputtelen jahka kerkiän. Linkin takana olemme kehuneet Don Camilon puu-uunissa paistettuja pizzoja, mitä pidimme hyvinä edelleen. Raastettu, tuore tomaatti pizzan päällä oli hauska uusi juttu. Sen sijaan paikan risottoihin älkää sijoittako. Minun syömäni oli niin voisen makuinen, etten pystynyt millään edes syömään lautasta loppuun. Löysimme yhden aivan huippuravintolan, Tasca Ihüeyn, josta kirjoitan oman juttunsa. Tasca Ihüeyn uudenlaiset makuyhdistelmät ja selvästi huolellisen mietitty menu ja ruokien valmistus saivat meidät useasti huokailemaan tyytyväisyydestä.
Uutta tekemistä kohteessa edusti meille busseilu Santa Cruziin pikavuorolla 103. Kaupunkikohteessa oli kiva käydä, vaikka reissumme oli vain neljätuntinen piipahtaminen. Tästä kirjoitan enemmän myöhemmin.
Samoin uutta tekemistä oli kävely rantatörmällä toimivan majakan, Faro de Puerto de la Cruzin ympärillä. Valtameren aallot pauhuineen ja korkealle ulottuvine pärskeineen olivat upeaa seurattavaa. Joskin myös kastavaa sellaista. Mittakaavaa kuvaan saat kun huomaat pärskeiden yläpuolella ihmishahmot.
Kaikenkaikkiaan matkamme oli taas oikein onnistunut yhdessäolon, rentoilun, auringon ja ruuan suhteen. Luulenpa silti että tämä kohde on nyt osaltamme nähty. 
  
Kanarianlomia monesti vähätellään, mutta meille ne ovat olleet oikein toimivia piipahduksia kesässä vuodenvaihteen aikoihin. Kohteen valinnalla on merkitystä paljon, pelkkiä turistirysiäkin toki on eikä hyvän ruuan löytäminen niistä ole helppoa. Viikon aurinkoloma Kanarialla on ollut kustannustehokas suht lyhyen lentomatkan päässä pienellä aikaerolla. Helposti haltuunotettavissa kohteissa on keskitytty lepoon ja yhdessäoloon pienten tekemisten kanssa. Toisinaan auton vuokraaminen ja pitkin saaria suhailu on tuonut tietysti oman lisänsä matkaan. Kaikki Kanarianlomamme löytyvät MATKAT-välisivulta Espanjan kohdalta. Siellä on Lanzarotea, Gran Kanariaa ja Teneriffan eteläistä osaakin.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Mallasleipä

Jukka toivoi joulupöytään tummaa leipää ja sellaista tarvittiin lopulta myös confit-keltuaisen ja graavisiian kaveriksi. Tuttu saaristolaisleipäresepti olisi toki kelvannut, mutta mies halusi kokeilla jotain uutta. Kauppalehden keittokirjatestauksesta löytyi kuopiolaisen lounasravintola Urbanin maalaisleipä.  

Makea, saaristolaisleivän tyyppinen mallasleipä maistui fenkolinsiementen ansiosta inanverran lakritsaiselle. Siitä tulikin mieleen, että leipään voisi hyvin leipoa sisään lakritsinpalojakin, jos se sopisi keralla syötävien kanssa. Pidimme leivästä kovasti! Tätä tehdään toistekin. 

Me puolitimme reseptin, jotta leipää ei tulisi vallan mahdottomasti. 

MALLASLEIPÄ
1,5 leipävuoallista 

0,5 l piimää
1,25 pussia kuivahiivaa
1,5 dl siirappia
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl mallasrouhetta
1,5 dl vehnäleseitä
5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl fenkolinsiemeniä
0,5 rkl kuminaa
0,5 rkl suolaa

Lämmitä piimä 42-asteiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele leipävuoka ja täytä se korkeintaan puoleenväliin. Kohota taikinaa vuoassa noin tunnin ajan. Paista 180-asteisessa uunissa 70 minuuttia.

torstai 29. joulukuuta 2016

Tiirikkala oli mukava

Tapaninpäivänä meillä tuli asiaa Turkuun ja ajattelimme käydä siellä myös syömässä ennen kotiin ajamista. Moni paikka oli kiinni juuri tuona päivänä, mutta Tiirikkala Aurajokirannassa piti ovensa ja keittiönsä onneksi auki. Olin jo etukäteen katsonut anniskelukahvilan nettisivuilta, että listalta varmaan löytyisi koko perheelle mieluista syötävää. Näin kävikin.


Poitsu otti lastenlistalta kananugetit lohkoperunoilla. Siivekkäät oli ansioituneesti itse paneroitu ja friteerattu rapsakan meheviksi. Lohkot olivat myös jokaisen annoksessa ihanan rapeat.
Jukka nautiskeli takana kuikuilevan hampurilaisen. Briossisämpylä, pihvin oikeanmoinen kypsyys ja karamellisoidut sipulit erottivat annoksen edukseen. Savuisen makuista majoneesia mies kiitteli erityisesti. Tyttäremme natusti menemään kuuden euron lohkot ritiläkorista ja oli oikein tyytyväinen.
Punajuurisyistä minä otin karitsaleivän, joka oli koottu tumman leivän päälle. Friteeratut, ylikypsät karitsan niskapalat oli laskettu punajuuripalojen päälle yhdessä marinoitujen punasipulien ja piparjuurimajoneesin kanssa. Suurinälkäisenä otin mukaan myös lisäkeperunalohkot ja söinkin itseni aivan pinkaralleen. Leipä oli todella hyvänmakuinen, mutta mukana tulleita kirsikkatomaatteja ihmettelin, sillä ne rikkoivat mielestäni kokonaisuuden. 
Tiirikkalan "vinttikerros" oli erityisen viihtyisä. Ruuat ja juomat tilattiin tiskiltä samalla maksaen, mikä tuntui kivalta nyt kun aikaa pidempään istuskeluun ja vaikkapa laskun odottamiseen ei ollut. Annokset tuotiin pöytään hymyn kera. Neljän hengen ruuat, kaksi limsapulloa, viini ja alkoholiton olut maksoivat yhteensä 70 euroa. 
Pidimme Tiirikkalasta koko perhe. Suppean mietityltä ruokalistalta löytyi monta houkuttelevaa annosta. Tilattujen osalta kaikki ruuat oli huolellisesti valmistettu. Palvelu oli ystävällistä ja mukavaa, paikan tunnelma kiireetön ja leppoisa. Tänne voisi poiketa toistekin vaikka kahvillekin, sillä vitriinin leivonnaiset näyttivät melkoisen herkullisilta. 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Confit keltuainen pakastamalla

Kauniin pyöreä ja kullankeltainen. Kermainen ja sileä, tiivis, mutta pehmeä. Sellainen on confit-tyylillä tehty kananmunankeltuainen, johon ihastuimme ensi kerran ravintola Lyonissa. Kaikkein ihastuttavinta keltuaisessa lie sen yllättävä rakenne, mutta myös maku.
Joulukiireiden keskeltä tavoitimme Lyonin keittiön ohjeistamaan keltuaisten teossa. He vakuuttivat edelleen, että keltuainen piti vain pakastaa ja sulattaa sitten öljyssä. Ihmettelimme voiko asia olla todella niin yksinkertainen tehdä ja päätimme kokeilla.

Se oli.

Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.
pakastettu keltuainen valmiina sukeltamaan öljyyn

CONFIT KELTUAINEN
yksi

kananmuna, josta käytetään keltuainen
rypsiöljyä

Riko kananmuna ja laita keltuainen ehjänä jääpalarasian koloon.
(Säästä valkuainen munakkaaseen, sorbettiin, marenkiin tms.)
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulumenu 2016

En muista onko meillä jouluruokien suunnittelu mennyt ikinä näin viimetippaan vaikka kauhean aikaisin aiempiakaan ei ole pläänäilty. Jukka palasi torstaina aamuyöstä Phuketista työmatkalta ja heräiltyämme sitten kokosimme yhteen lauantaisen menun. Totuttuun tapaan Jukka yritti lisätä sortteja ja minä himmailla niiden määrässä. 
Perinteitä kunnioitettiin vain peruna- ja lanttulaatikon verran, mutta menusta tuli silti mielestämme oikein jouluisa. Kinkusta olemme luopuneet jo useampi joulu sitten, sillä se on aivan liian suuri meille neljälle. Tänä vuonna lihana oli possun kylkeä, joka valmistettiin confit-tyyliin lopputuloksena ihanan murea, rapeapintainen herkku. 
Onnistunein alkupala oli varmaankin mallasleivän päälle koottu graavisiikatartar confitkeltuaisella. Kokonaisuudesta tuli leivosmaisen kaunis ja hienon makuinen kun keltuaisen kermaiset elementit yhdistyivät kalan suolaisuuteen ja leivän makeuteen. 
 
Alkupalat tarjosimme yksi kerrallaan vatitarjoiluna, pääruoka koottiin valmiiksi lautasille. 

Blogista löytyy aiemmin vain kallioimarrekantarellien ohje, muita naputtelen ja linkkaan tähän kun suklaan syönniltä ja kirjojen lukemiselta maltan. 

alkupalat
graavisiikatartar ja confitkeltuainen mallasleivällä
kylmäsavusilakkarulla
graavisilakka ranskankermalla

pääruuat
perunalaatikko
lanttulaatikko
marinoitu punakaali
possu confit ja sinappipikkelssi

varsisellerisorbettti

jälkiruuat
Brysselin suklaakonvehdit
juustoja


Näiden linkkien takaa löytyvät edellisvuosien joulumenut:
Blog Widget by LinkWithin