maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vihti menu pop up ravintolassa

 
Rakastamme syömistä, rakastamme yhdessä syömistä ja rakastamme yllätyksellistä syömistä vaikka tuntemattomienkin seurassa. Nämä kaikki yhdistyivät hauskalla tavalla lauantaina Hiisi Homes:n pop up ravintolassa Nummelassa. Kerrankin pääsimme kunnon ravintolaan pyörillä!
Pop up ravintolan kokkeina häärivät ravintola Fisken på Diskenistä tutut Mikko Pakola ja Joona Lehto. Taitavat nuoret miehet ovat olleet myös kahmaisemassa olympiahopeaa Suomen kokkimaajoukkueessa. Avukseen he olivat saaneet Konsta Karvosen. Raaka-aineina kokit käyttivät paikallisia tuotteita ihan Vihdistä tai lähiseuduilta. Nuoret miehet olivat käyneet tutustumassa tiloilla ja panimossa maistellen ja suunnitellen. Myös Nummelan torilta ja Reko-jaosta oli haettu inspiraatiota ja raaka-aineita. Menun rakentumista oli hauska seurata pop up-tapahtuman facebook-sivulta
Osasin odottaa todella hyvää ruokaa, sillä olen syönyt Mikon kokkailuja aiemminkin, myös Tukholmassa. Silti kokonaisuus pääsi yllättämään positiivisesti kekseliäisyyden ja makuharmonioiden suhteen. Paikalliset kasvatetut raaka-aineet ylpeilivät lautasella metsän aarteiden kanssa sulassa sovussa. Arvostamamme tuhlailematon kärsästä saparoon-ajattelu oli myös hyvin esillä raaka-aineiden käytön suhteen: possusta esimerkiksi oli käytetty nahkaa ja verta ribsien lisäksi, sipulinkuoret taas toimivat myös koriste-elementtinä tarjoilussa. 

Juomina tarjoiltiin lohjalaisen pienpanimon Top Fuelin siideriä ja olutta sekä Charles Smithin viinejä.
Ruokapäydät oli katettu huoneisiin, jotka normaalisti toimivat itsepalveluhotellin makuuhuoneina. Siellä me sitten istuimme kolmen ennestään toisilleen tuntemattoman pariskunnan kanssa yhteisellä illallisella vaihtaen kuulumisia matkailusta, ruuasta, vauvoista ja vaikka mistä. Tunnelma oli mutkattoman rento heti alusta asti ja aika kului hurjan nopeasti yhdessä nautiskellessa. 
Illallinen alkoi makupaloilla Vihdistä. Ne tarjoiltiin yhdessä Top Fuelin suodattamattoman omenasiiderin kanssa. Maistiaiset tarjottiin lautasilta, joita pistettiin kiertämään pöytäkunnan kesken. Makupaloista löytyi neljä aivan erilaista herkkua, joiden paremmuusjärjestykseen pistäminen oli kohdaltani tosi hankalaa, enkä lopulta sitä edes yrittänyt. Marinoitu sipulikuppi kylmäsavuhauella kohosi Jukan suosikiksi. Ruisnäkkärin päältä tarjoiltiin karitsan maksasta ja kiveksistä tehty mousse yhdessä puolukoiden kanssa. Puffautetun siannahan päälle oli tipluteltu sianverta ja misomajoa. Inkoon puuro oli melkeinpä makea kun se tarjottiin raparperin ja rapsakan jäkälän kanssa. Alku lupasi todella hyvää, eikä lupaus jäänyt kuoreksi, päinvastoin!

Seuraavaksi saimme eteemme vihtiläistä pataleipää ja ihanaa levitettä, jossa oli yhdistetty ruskistettua voita ja vahvaa herukan makua. 
Tartarin suurina ystävinä olimme hurjan iloisia, kun Illlilän tilan karitsan ulkofile tarjottiin juurikin tartarina. Lautaselta löytyi myös oivallisesti paistettua kateenkorvaa, kaalia ja röstiperunaa.

Seuraava annos nauratti psykedeelisen lautasensa ansiosta. Siihen oli aseteltu sous vide-kypsennettyä Ajopään tilan keltuaista, ihan muhjuksi kypsennettyä purjoa ja suppilovahveroita. Päälle raastettiin fermentoitua nuorta männynkäpyä. 
Viimeinen suolainen lautanen sisälsi Ollikkalan possua oljilla savustettuna, korva- ja saparomysliä sekä sorkista keitettyä kastiketta. Ne mitä ensin katsoin tyrnimarjoiksi, olivatkin lanttu- ja porkkanahelmiä. Samoja juureksia löytyi annoksesta myös kauniinkeltaisena pyreenä. viimesilauksen annokselle antoivat kuusenkerkät.

Tässä vaiheessa iltaa oli jo sopivan täysi olo, joten oli mukava siirtyä makeiden annosten pariin. 
Jälkiruokana meille tarjoiltiin omenaa monella herkullisella tavalla, mm. granitena ja hunajalla maustettuna jäädykkeenä. Mallastikut koristivat annosta jota pöydässämme tuumattiin sitä myöden lumiukoksi. Annos esitti kuulemma kuitenkin huonosti leikattua omenapuuta. Ilmankos oli niin tutun näköinen!
Illan ainoa notkahdus oli katajafudge, jonka rakenne oli paremminkin nallekarkkimainen kuin fudgemainen. Mustikkamarmeladit varpukoristeineen olivat sen sijaan napakan kirpsakoita. Niihin oli hyvä päättää hauska ja herkullinen ilta. 
Ilta maksoi kokonaisuudessaan kahdelta 124 euroa ollen siis hurjan edullinen. 
Tällaisia kokisin mieluusti jatkossakin pyöräilymatkan päässä kotoa.


Heleats:n juttu samaisesta tapahtumasta löytyy täältä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Pintxo tonnikalasta

Tämä on tonnikalaleipänen on mukaelma San Sebastianin reissulla nautitusta pintxosta. Raaka-aineina ei kotona Nummelassa voi olla niitä paikallisia herkkuja, mutta meidän kaupoistammekin löytyvät raaka-aineet passaavat hyvin. Tonnikalassa olemme tarkkoja että se on kestävän kalastuksen mukainen eli MSC-merkillä merkittyä.

Tonnikalan mukaan sekoitetaan majoneesia, joka kivasti pehmentää ja pyöristää makua. Pienityt sipulit tuovat pikkiriikkistä rousketta ja jalapenosiivut luonnetta. Helppoudessaan tämä pintxo on todella hyvää! Tonnikalaseoksen voi tehdä etukäteen valmiiksi ja lisätä vasta hiukan ennen tarjoilua patonkisiivujen päälle. Meillä tonnikalapintxoja tarjottiin taannoin osana espanjalaista illallista

Kalatahnan riittävyys riippuu paljon siitä miten paksun tonnikalatahnan leivän ylle haluat. Tässä ohjeistettu riittää ainakin kymmenen patonkipalan ylle kuvan osoittama määrä.

PINTXO TONNIKALASTA

1 purkki tonnikalaa
pieni sipuli
1 rkl majoneesia
½ rkl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
säilöttyjä jalapenoja

Poista jalapenoista siemenet. Siivuta ne pitkittäin.
Laita tonnikala purkkiin ja pieni rakennetta vielä haarukalla.
Silppua sipuli ihan pieneksi.
Yhdistä tonnikala, sipuli, majoneesi ja sitruunamehu.
Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Siivuta patonki, laita tonnikalatäytettä leivän päälle.
Laita tähänpäälle vielä jalapenopala tai kaksi.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Krakovan ravintolasuositukset

Krakovan pidennetty viikonloppumme oli todella mukava piipahdus Puolaan lasten kanssa. Reissun touhuista juttelinkin jo enemmän täällä.
Krakovan viikonlopusta muodostui myös yllättävän herkullinen reissu. En jotenkin osannut odottaa näin modernia ja ajoittain kekseliästäkin ruokaa. Hintataso oli myös edullinen. Krakovaan voisi mennä toistekin, ihan vaikka sillä fiiliksellä että nautiskelee ruuista ja juomista!

Tässä koko perheen suosittelemia kahviloita ja ravintoloita alueittain. 

KAZZIMIERZIN ALUEELLA:


Kahvila Urban olisi varmaan ihan parhaimmillaan aamupala-aikaan. Näin päättelin vilkuilemalla viereisiin pöytiin nostettuja houkuttelevia annoksia ja seuraamalla maistelijoiden tyytyväisiä ilmeitä. Kaffetteluunkin Urban sopi hienosti!
Lapset ottivat valkosuklaiset kaakaot vaahtokarkeilla ilman asiaankuuluvaa laventeli- tai ruususiirappia. Tämän kanssa he nassuttivat sokeriöverit varmistaen brownien kermavaahdolla ja pannukakaut hedelmillä ja nutellalla. Erikoiskahveja olisi saanut monenlaisia, mm. punajuuricappuchinon. Palvelu oli todella hymyileväistä ja ystävällistä. Ei ihme että paikka oli koko ajan ihan tupaten täynnä. 

ALCHEMIA - ravintola, baari ja kellariklubi

Klassikkobaariksikin mainittu Alchemia oli hauska sekoitus ihan erilaisia ravintolatiloja. Menimme sisään valkolaattaseinäisen ravintolan ovesta. Siellä ei ollut tilaa, jolloin meidät ohjattiin sisäkautta baarin puolelle. Viininpunaiset tapetit käsinmaalatuin kultakoristein  ja  tummapintaisia pöytiä peittävät pitsiliinat saivat mielen kulkemaan historiassa kymmeniä vuosia taaksepäin. 
Puisen kaapin läpi pääsi vielä yhteen huoneeseen, mutta siellä sai tupakoida mikä ei houkuttanut meitä jäämään. Istuuduimme siis kahvilan pöytään juomille. Sateen jatkuminen sai meidät pysymään paikassa lounaallakin ja hyvä niin. 

Jukka ihastui Alchemian lounasta myöden hummukseen, jota on nyt ensi kertaa tehty kotonakin. Minä söin rinkelini halkaistuna, mausteisella makkaralla täytettynä. Lapset natustivat tyytyväisinä hampurilaisen ja paneroidun kalan. Alchemian kehuttu drinkkilista ei meille avautunut mitenkään erityisenä, joskin tilatut drinkit olivat hyviä.
Kellarissa on kuulemma vielä klubitila, mutta tästä meillä ei ole kokemusta.

KRAKOVAN VANHASSA KAUPUNGISSA: 

Hillitty, kaunistunnelmainen ravintola jäi ensisijaisesti mieleen lempeän hymyilevän tarjoilun ansiosta. 
Vai muistuisikohan tästä vielä vuosien jälkeen mieleen se luonteikas ja herkullinen silakkacarpaccio, joka kahteen nenuun syötynä on passelin kokoinen? Tai ehkä japanilaisiin makuihin kallellaan oleva tonnikalacarpaccio? Niin tai näin, suosittelemme paikkaa myös ronkeleiden lasten kanssa, sillä molemmille löytyi mieluisat vaihtoehdot lastenlistalta.
Kalapainotteinen ravintola lukeutui kaupungin hinnakkaampiin paikkoihin, maksaen kuitenkin viinipullon ja ruokiemme kanssa vain 415 plz (eli 100 euroa). 

Vasta pari viikkoa auki ollut ravintola Art oli viimeisen päälle fine dining-paikka maistelumenuineen ja säntillisine tarjoiluineen. Art pukee perinteikkäitä puolalaisia ruokia uudenlaisiin asuihin sekä esillepanon että makuyhdistelmien suhteen. Sisustus yhdisti ruokailutilassamme hienosti rouheaa punaista tiiltä ja mattapintaisia, muhkeita, kullanvärisiä kehyksiä - en ollut tajunnutkaan miten hyvin nämä käyvät yksiin. Toinen ruokasali oli hillitymmin sisustettu.
Täällä poikammekin halusi ottaa seitsemän ruokalajin menun meidän aikuisten tapaan, tyttäremme valitessa alku- ja pääruuan. Juomaksi lapset valitsivat paikan itsetehdyt limonadit ihastuen niihin kovasti. Me otimme menulle juomapaketin, joka sisälsi viinien lisäksi vodkaa ja kahvilikööriä. 
Pidimme ravintolasta kaikki. Tarjoilu oli tärkeilemättömän jämptiä ja hymyilevän ystävällistä. 
Vodkan kanssa tarjoiltua öljyistä kalakeittoa emme ymmärtäneet, mutta muuten kaikki annokset olivat taitavasti erilaisia makuja ja tekstuureja yhdistäviä. Erityisesti mieleen jäivät makrilliannos, poikamme mielestä paras lautanen ankan rintafileellä ja -sydämellä, sekä sipulistruudeli foiella ja omenalla.
Maistelumenu maksoi 199 plz per nenu (eli 48 euroa).

Yritimme ilman varausta ravintola Nota Restoon, onnistumatta. Vaihdoimme sitten suunnitelmaa saman poppoon viereiselle ovelle ja astuimme sisään Bistro Beneen. Ruuaksi saimme hyvänmakuisia, kivasti bistrotyylisiä ruokia. Tartar oli hyvä, samoin hampurilainen, pizza ja pestopasta. Viimeksimainittu sisälsi myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa. Harmiksemme aamupalalla tarjottavia vohveleita ei ilta-aikaan saanut lainkaan. 

Vanhan kaupungin ostoskadulla ollut ravintola oli melko täynnä, mutta mahduimme ilman varausta lounaalle alakerran kellarimaisiin tiloihin. Sijaisena toiminut tarjoilija mainitsi ravintolan ruuat mielikuvituksettomiksi, mutta me pidimme niitä maistuvina. Viinilistaa tarjoilija sen sijaan kehui ja kaatoi meille lasiin esimerkiksi oikein kivaa israelilaista pinot noiria. Viini sopi tosi kivasti sienirisoton kanssa, jonka päällä keikoili foie gras-paloja. 


PÄÄSIÄISKOJUT
Pääsiäiseksi Vanhan kaupungin suurelle aukiolle oli pystytetty kojuja, joissa käsitöiden lisäksi myytiin myös erilaista syötävää. Meidän piti mennä tänne lounaalle sunnuntaina, mutta kylmästi puhaltava tuuli ja ajoittain ripsivä sade sai päättämään toisin. Tarjolla olisi ollut tuhteja settejä esimerkiksi kuuluisasta Krakovan makkarasta tai potkamöllyköistäkin. Olisin ehkä kuitenkin päätynyt valtavaan leipäsiivuun, jonka päälle mätettiin runsaasti toivotunmoista kastiketta. Tai sitten olisin maistellut grillissä kuumennettuja pierogeita. Lapset halusivat nauttia viimaa uhmaten hattarat ja vohvelit. 


HIUKAN SYRJÄSSÄ VANHASTA KAUPUNGISTA:


Il Piattossa oli maistuva ja tuore ote italialaisiin ruokiin. Crostini naudankielipaloilla oli erityisen hyvä, samoin punajuuririsotto. Risoton kanssa tarjottiin friteerattuja vuohenjuustopaloja ja kuivattua luumua, joka toimi hauskasti punajuuren kanssa. Annoksissa oli reippaasti valkosipulia, muttei makuumme liikaa. Jälkiruoat olivat hyviä, mutta esimerkiksi gorgonzolamousse olisi saanut maistua enemmän sinihomejuustolle. Laatuun nähden hinnat olivat edullisia, kun pääruuat maksoivat pääosin molemmin puolin kahdeksaa euroa.
Kokematta jäivät perinteisemmät puolalaiset paikat, kuten esimerkiksi maitobaarit. Myös muutamia muita kiinnostavia kahviloita ja ravintoloita jäi odottamaan seuraavaa matkaa.

Ennen reissua tiirailin tarkkaan Tasty Travelissimo-blogista Krakovan ja Puolan klassikkoruokia sekä vinkkejä kivalle baarikierrokselle (jota nyt lasten seurassa emme kuitenkaan toteuttaneet). ET-lehden artikkelista sain myös hyviä vinkkejä kaupunkiin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Sous vide ribsit grillattuna

Sous vide eli vesihaudekypsennys sopii mainiosti grillattaville lihoille. Kokeilimme grillikauden alkajaisiksi possun ribsejä sous vide-menetelmällä esikypsentäen. Kokonaisuus vaatii aikaa yli yön, joten pikaruokaa tämä ei ole.

Käytä maustamattomia possun ribsejä ja varaa haluamasi määrä per ruokailija. Uskoisin että maksimissaan 500g per aikuinen riittää, varsinkin jos tarjoat lisukkeita. Trimmaa lihat leikkaamalla ylimääräiset kalvot pois.

SUOLALIUOS

500 g ribsejä per ruokailija
suolaa
vettä

Tee 6% suolaliuos, eli laita litraan vettä 3 rkl karkeaa merisuolaa. Laita lihat isoon kattilaan suolaliuokseen yön yli maustumaan. Nestettä pitää olla riittävästi jota lihat peittyvät. Suola imeytyy tällöin lihaan. Pintamaustaminen ei tunkeudu lihaan niin hyvin.

MAUSTESEOS eli RUB

riittää noin 3 kiloon ribsejä, riippuen ribsien paksuudesta

6 rkl fariinisokeria
2 rkl paprikajauhetta, osan voit käyttää savupaprikajauhetta
4 rkl karkeaa merisuolaa
mustapippuria
hiukan chiliä
halutessasi muutama tippa savuaromia (liquid smoke)

Sekoita ainekset yhteen morttelissa ja hiero mausteseos ribsien pintaan.

Vakumoi maustetut lihat vakumointi- eli tyhjiöpakkauskoneella. Vakumoidut tiiviit lihapaketit ovat valmiita sous vide-kypsennykseen.
Lämmitä sous vide-keitin. Meillä on käytössä sirkulaattori eli sekoittimella varustettu vedenkuumennuslaite. Sirkulaattorin voi asentaa kätevästu halutunkokoisen astian kylkeen. Usein laitamme sen isoon kattilaan, mutta tällä kertaa lihoja oli niin paljon että astiana oli muovinen säilytyslaatikko.
Lämpöhukan takia peitän kypsennysastian aina muovikelmulla, jotta lämpö ei karkaa ja sirkulaattorin on helpompi pitää haluttu lämpötila isossa astiassa.
Possun ribseille sopiva lämpötila on 85 astetta ja aikaa kypsennykseen on varattava 2,5 tuntia. Tällä asetuksella tulee todella mehevää lihaa.

Kun lihat kypsyvät sirkulaattorissa, tee grillauskastike lihoille. Tällä kertaa muokkasin vanhaa reseptiämme seuraavasti.

GRILLAUSKASTIKE LUIDEN PÄÄLLE

1,5 dl kolalimsaa
1 dl ketsuppia
2 rkl fariinisokeria
2 rkl soijaa
1 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria

Sekoita grillauskastikkeen ainekset kattilassa. Keitä kokoon noin puoleen alkuperäisestä tilavuudesta, niin että kastike on hiukan sakeampaa.

Kun lihat ovat kypsyneet valitun 2,5 h sirkulaattorissa, ota lihat pois vesihauteesta ja muovipusseistaan vaikka uunipellille. Anna lihojen jäähtyä hiukan, vaikka puoli tuntia.

Sivele lihojen päälle grillauskastiketta. Käytä lihat nopeasti kuumassa grillissä, että lihat lämpenevät ja grillauskastike tummuu hiukan. Älä grillaa kauaa, sillä lihan ei ole tarkoitus enää kypsyä, ne ovat jo sopivan kypsiä sous vide keittämisen jäljiltä. Kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli riittää.

Nauti lihat haluamiesi lisukkeiden kera tai sellaisenaan. Voin taata, etä todella maukasta lihaa. Liha on uskomattoman mehevää.

Hyviä lisukkeita grillatuille ribseille ovat esimerkiksi coleslaw vaikkapa raparpereilla tai savustetulla kaalilla, grillattu broccoliini tai grillattu varhaiskaali. Tuhdimman kokonaisuuden saat syömällä ribsit lyttyperunoiden tai villikasveja sisältävän perunasalaatin kera

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

BFF-synttärit temppuillen ja syöden

 Best Friends Forever - Parhaat Ystävät Ikuisesti. 

Synttärit ovat kokeneet muodonmuutoksen näiden ystävysten kesken kaksi vuotta sitten. Isojen kaverisynttärien sijaan nämä esikoulusta asti ystävinä pysyneet pimut ovat viettäneet synttäreitään kolmisin yhdessä puuhaten, toisinaan myös yökyläillen. 
Meidän 11-vuotias halusi suunnitella pirskeet tänäkin vuonna ihan itse, syötäviä myöden. 

Aamu alkoi perheemme tyyliin aamupalalla vanhempien sänkyyn, jonne sankari sai könytä nautiskelemaan. Kattaus oli suunniteltu tyttäremme herkkuja täyteen. Tarjolla oli mm. pakasteesta uunitettuja cocktailpiirakoita, pekonia, Oreoita, viinirypäleitä, sydänsipsejä ja herkuttelujuustoa. 

Pian ystävät jo tulivatkin meille ja suunnitellusti ajaa kärryytimme Leo´s Leikkimaahan Lahteen. Siellä tytöt painoivat menemään peräti viisi tuntia posket punaisina. He oppivat uusia temppuja trampalla mikä sai aikaan paljon innostumista ja kännykkävideointia.
Välillä tytöt mussuttivat ranskiksia ja sitten sujahtivat taas jonnekin. 
(Aikuisten kannalta tylsää oli, että paikalla piti istua vahtimassa ainakin yhden täysi-ikäisen valvojan. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen...)

Kotiin hurruuteltua tytöt rupesivat heti valmistelemaan suunniteltua hampurilaisateriaa. Jälkiruuaksi meinattu täytekakku piti myös koristella porukalla. Tyttäremme teki kakkupohjan itse edellispäivänä onnistuen aivan loistavasti tällä ohjeella. Täytimme ja kostutimme kakun yhdessä edellisenä iltana. Ennen koristelua piilotin keskelle tehtyyn rakoon suklaakarkkeja pinjatakakun tyyliin. 


Jokainen kokosi hampurilaisen itse omien mieltymystensä mukaan. Syöjien ilmeet näyttivät melkoisen tyytyväisiltä. 
Yökylään jääneet pimut tekivät siskonpedin tyttäremme huoneeseen ja kikattivat siellä yllättävän kauan ennen nukahtamista.
Aamupalalle tyttäremme toivoi lettuja Nutellalla ja banaaneilla. Koska kermavaahtoa ja marjoja jäi kakun teosta, nostettiin nekin esille. Hyvin näytti maistuvan. 
Sankari kommentoi itse synttäreitään sanomalla: 
"Oli tosi kivat juhlat, mutta rankat."
Blog Widget by LinkWithin