lauantai 18. helmikuuta 2017

6K - mainio koko perheen lounas

6K on kuuden ravintolan yhteinen tila Helsingin Kampissa. Tilata voit miltä tiskiltä vaan ja syödä ne sitten porukkasi kanssa yhteisessä pöydässä. Valittavana on kiinalaista, muhkeita täytettyjä leipiä, korealaisiakin makuja, bbq-hampurilaisia, kalaa ja ranskiksia sekä nyhtökauraa muodossa jos toisessakin. Vaihtoehtojen kirjo sopi aivan loistavasti perheellemme kun olimme kuluttaneet lasten Tigerin lahjakortit loppuun ja suuntasimme kohti Kiasman näyttelyitä. 
Paikan nettisivut ovat todella selkeät ja informatiiviset. Voit nautiskella ruokia joko paikanpäällä tai tilata niitä Woltilla
Lasten oli suht helppo valita omat ruokansa, aikuisilla riitti enemmän pähkäilyä monien herkullisten vaihtoehtojen joukosta. Tytsymme otti fisun ja ranet samannimiseltä luukulta. Ranskalaiset olivat todella rapeat ja hyvät, turskan panerointi juuri sopivan rapsakka ja ohut. 
Poitsu tilasi ihan  itse hampurilaisensa englantia puhuvalta myyjältä äidin hymyillessä ylpeänä vieressä.  Maut olivat hyviä ja burgeri mehukas, vaikka poikamme kieltäytyi kaikista maustekastikkeista ja majoneeseista. Pihvi oli jätetty hieman punertavaksi, mistä pisteet. Annos oli liian iso pikkumiehellemme, mutta autoimme minkä omilta annoksiltamme pystyimme.
Itse valitsin Kimchi Wagonin luukulta Daeji bulgogi pork:n arvuutellen kuitenkin annoksen tulisuutta.
Ystävällinen myyjä antoi minun maistaa palan possun niskaa, jolloin totesin sen minulle juuri sopivan mausteiseksi. Annos oli muutenkin hyvä!
Jukka valitsi Street Gastrolta kanaleivän pitkälti siksi että se sisälsi Nuoc Cham-kastiketta jossa on miehen rakastamaa kalakastiketta. Maku varmasti jakaa ihmisiä, mutta meille leipä maistui todella hyvin. 
Valitsemamme annokset maksoivat 9-10 euroa kappale. Vettä sai hanasta ilmaiseksi, limsa maksoi 2,50 ja Sol-olut 7 euroa. Tullaan tänne toistekin, tuumasivat lapset. Mikäjottei mennäkin, sillä ruuat sai eteensä mukavan nopeasti ja ne olivat maultaan oikein hyviä. 

torstai 16. helmikuuta 2017

Kiehtova hunaja ja mustikkagranola + arvonta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / 
Hunaja on todella mielenkiintoinen luonnontuote! Lukiessani Kari Koivulehdon "Hunajakirjaa" jouduin useaan otteeseen toteamaan etten tiennyt tuotakaan, mutta miten kiinnostavaa. Vai oletteko kuulleet kukkien mesiviivoista, joilla ne houkuttelevat mehiläisiä luokseen pölyttämään? Tai siitä että mehiläiset jo kotilentonsa aikana aloittavat mesimahassaan meden muokkauksen hunajaksi erittämällä rauhasistaan erilaisia entsyymejä. Ja oliko tiedossa että kenttämehiläisen palattua pesälle kotimehiläinen imee mesimahaansa tekeytymään vain laadunarvioinnin läpäisseen hunajan? Minä en ainakaan näitä tiennyt, enkä kyllä osia seuraavastakaan. Kotimehiläiset siirtävät hunajan vahakennoihin, jossa niistä haihdutetaan liika vesi käymisen estämiseksi tarpeen tullen tuulettaenkin. Valmis hunaja peitetään vahakannella. Mehiläistarhaaja sitten poistaa kennolevyt, joista pitää riipiä pois vahakannet leveällä veitsellä tai koneella. Sitten hunaja lingotaan ja tarpeen tullen vielä siivilöidään. Liiallisen kiteytymisen estämiseksi hunajaa on vielä vaivattava useaan kertaan parin viikon ajan ennen purkitusta. Hurjan paljon työtä jo mehiläisillä, mutta myös mehiläistarhaajilla ennen kuin hunaja pääsee kaupan hyllylle. 

Meillä ostoskoriin sieltä hyllyltä päätyy aina kotimaista luomuhunajaa. Mietin miten ihmeessä hunaja voi olla luomua, mutta sekin selvisi kirjasta ja tieto täydentyi netissä. Luomutuotannossa mesilähteen on oltava pääasiassa villikukkia ja luonnonmukaisesti viljeltyjä kukkia. Mehiläisten ruokinnassa saa käyttää vain luomuhunajaa tai -sokeria. Mehiläispesät pitää sijoittaa tarpeeksi kauas asutuskeskuksista, moottoriteistä ja teollisuuslaitoksista. Sanomattakin lie selvää että ainakin Suomessa tämä vaatii paljon paperityötä ja valvontaa. Hunaja itsessään on jo hurjan hyvää, mutta luomutuotettuna siinä on pyrkimys täydellisyyteen. 
Komppa-Seppälän luomutila on yksi suomalaisista luomuhunajan tuottajista. Heidän Voi Hyvin-luomuhunajansa on pakattu paitsi purkkiin, myös käteviin tuubipakkauksiin. Muovinkierrätyspisteen tultua Nummelaan ei tuubien muovisuuskaan enää ole ongelma. Makuvaihtoehtona tuotevalikoimassa on myös hunaja, jonka joukkoon on sekoitettu mustikkaa. Tämä tuote on paitsi kivan makuinen, myös upean värinen. Juuri nyt lilasta bataatista innostuneille tiedoksi että hunaja jatkaa hienosti juureksen väriä. 
Tämän leivonnaisen kuorrutukseen käytimme lilan bataattisoseen ja tuorejuuston lisäksi mustikkahunajaa, jolloin väri oli todella upea ja toimi kanervankukkakoristelun kanssa hienosti. Maku vaan ei bataattisuudessaan toiminut meillä. 
Meillä hunajaa kuluu paljon. Sitä truutataan teen sekaan, hunajasavuloheen, ruusuiseen raparperikiisseliin, cupcake kuorrutukseen, erilaisiin kasvispaistoksiin, lettuihin ja vaikka mihin muuhun!  Grilliruokien pinnassa ja marinadissa hunaja tuo ihanaa tahmaisuutta, makeutta ja kaunista kiiltoa. Näin esimerkiksi lampaanjalkaa ja paholaisen kanaa grillatessa. Poikamme lempihunajaruoka lie höyrytetyt (rakuuna)porkkanat, joiden päälle hän valuttaa lautasella reippaasti hunajaa. Itse tykkään hunajasta varmaan kaikkein eniten suolakurkun ja smetanan kanssa blinien päällä. Siinä hunajan makeus ja pehmeän samettinen koostumus pääsevät hyvin oikeuksiinsa. 

Uusin villitykseni on aamupalan yhteydessä nautittu luonnonjogurtti, jonka päälle lusikoin rapeaa granolaa. Mustikkahunajasta inspiroituneena käytin luottoreseptiini tuota kaunista tummaa hunajaa. Usein käyttämieni runisoiden sijaan laitoin sekaan kuivattuja mustikoita. 
MUSTIKKAINEN GRANOLA

3 dl kaurahiutaleita
5 dl erilaisia siemeniä ja pähkinöitä maun mukaan
½ dl Voi Hyvin-luomuhunaja & mustikka
½ dl (kookos)sokeria
3/4 dl kookos- tai rypsiöljyä

50 g kuivattuja mustikoita

Sekoita kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät, hunaja, sokeri ja öljy. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 200 asteisessa uunissa noin 20 minuutti. Voit sekoitella seosta paiston aikana. Lisää paiston jälkeen kuivatut mustikat. Säilytä tiiviissä lasipurkissa. 

***

Jos muuten Komppa-Seppälän luomutila kuulosti tutulta, saattaa se olla myös Järki Särki-peräistä. Samaisella tilalla purkitetaan meinaten noita turhaan hyljeksittyjä kaloja herkulliseen muotoon. Me olemme tehneet särkisäilykkeiden tiimoilta yhteistyötä tilan kanssa suupalojen ja perunasalaatin voimin.

Klikkaa itsesi nyt Voi Hyvin-hunajan facebook-sivulle ja voit voittaa arvonnassa sekä hunajaa että särkiä. Mikäs sen parempaa!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Juopunut kana

Vai pitäisikö sanoa peräti känninen? Sen verran tequilaa ja sherryä tähän ihanaan ruokaan tulee. Alkoholi tietysti kiehuu pois, joten lopputulosta voi huoletta tarjota myös lapsille. 
Kanan kanssa pataan tai kasariin sukeltaa ihan tuttuja ja hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita. Ruokabanaani ja rusinat tuovat kastikkeeseen hauskaa makeutta, tequila hedelmäisyyttä yhdessä omenan kanssa ja muut osaset suolaisuutta. Kastike onkin hauska yhdistelmä erilaisia makuja ja sen myötä tervetulleen erilainen kanaruoka kotiimme. Mantelit ovat ehdoton lisä suutuntuman kannalta!
Ohje on Jane Miltonin kirjasta Meksikolainen keittiö. Broilerinkoivet piti käsitellä nahattomiksi, mutta me emme moisista ohjeista perusta vaan laitoimme sekaan kaiken. Hävikin estämiseksi muokkasimme määriä hieman, esimerkiksi ruokabanaanin pistimme puolikkaaseen annokseen kokonaan.

Ruuan kanssa neuvottiin nauttimaan vihreää tai keltaista riisiä ja vehnätortilloja, mutta me päädyimme ihan vain keitettyyn riisiin. Raikkautta kokonaisuus sai mangosalsasta
JUOPUNUT KANA 

1 dl rusinoita 
½ dl sherryä
1 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl öljyä
4 kanan- tai luomubroilerin koipea
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kirpeä omena, esim. Granny Smith
1 dl manteleita 
1 keittobanaani 
1½  dl voimakasta kanalientä
1 dl tequilaa
(tuoreita yrttejä pinnalle)

Pane rusinat kulhoon ja kaada päälle sherry. Jätä turpoamaan. 

Kuori ja pilko sipulit. 
Kuori omena, poista siemenkota ja kuutio. 
Rouhi mantelit veitsellä noin puolikkaiksi. 
Kuori ja pilko ruokabanaani. 

Laita jauhot syvälle lautaselle. Rouhi sekaan suola ja pippuri. Kuumenna 1½ rkl öljyä paistinpannussa tai kasarissa. Pyörittele kanankoivet jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä ruskeiksi. Kääntele välillä. Siirrä syrjään talouspaperin päälle valumana. 

Kuumenna loppu öljy paistinpannussa. Lisää sipulit ja kuullota 2 minuuttia. Lisää omenakuutiot, mantelit ja banaanit. Paista välillä sekoittaen 3 minuuttia. Lisää rusinat. Lisää kanat. 

Kaada kanaliemi ja tequila myös joukkoon. Peitä pannu kannella ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Ota kansi pois ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes lientä on noin puolet. 

Tarkista kananjalkojen kypsyys. Jatka tarvittaessa kypsentämistä. Ripottele halutessasi ruuan pinnalle tuoreita yrttejä. 

perjantai 10. helmikuuta 2017

El Nacional, Barcelona

Osuin Barcelonaan eräänä maanantaina. Varoituksen sana: Barcelonan kulinarismin ykköspaikat ovat sitten joka ikinen suljettuna maanantait. Onneksi isosta kaupungista löytyy vaihtoehtoja. Kauppalehti Option Barcelona-artikkeli vuodelta 2015 kehui yhdeksi Barcelonan herkkupyhätöksi El Nacional ravintolakeskittymää, joka onnekkaasti on auki maanantaisin. Sen sijainti oli juurikin minulle sopiva lounaspaikaksi. El Nacionalissa on neljä ravintolaa ja neljä baaria samassa isossa hallissa: liharavintola La Braseria, tapasravintola La Taperia, kalaravintola La Llotja sekä La Paradeta -deli. Baareina löytyy olut-, viini-, cava- ja cocktailbaari. 
Lihansyöjänä valitsin La Braserian.


Salissa oli hyvin tilaa lounasaikaan.
Kaapissa oli kypsymässä herkullisen näköisiä lihoja.

Kokkien puu-uunigrillailua ja muuta valmistelua pystyi seuraamaan salista käsin.

Alkuun valitsin tarjoilijan suosituksen mukaisesti satokauden mukaisen annoksen ohi varsinaisen menun. Tämä herkku oli paistettua kateenkorvaa ja kurpitsakeittoa kurpitsasesongin johdosta. Juomana Sumarroca Xarello, 2013. Intensiivisen makuinen keitto ja mukavasti pintarapsakat kateenkorvat maistuivat alkuu oikein hienosti.
Pääruuaksi otin minimissään 30 päivää kypsytettyä vasikan entrecotea. Todella simppeli annos, mutta äärimmäisen mehukasta lihaa ja sopiva medium kypsyys. Lihan leikkaustapa poikkesi kotimaisesta, kun entrecotessa oli luu mukana. Tres al Cuadrado punaviini komppasi tätä settiä. 

Kokonaisuus oli maistuva ja toimi lounaana varsin hyvin. Paikkaan oli helppo tulla ja paikkoja oli paljon tarjolla lounasaikaan ilman varausta. El Nacional tosiaankin tarjoaa monta muutakin vaihtoehtoa, mikäli liharavintola sattuisi olemaan täynnä. Kaikkiaan paikassa on 700 asiakaspaikkaa ja 2600 neliömetriä. 

Lounas maksoi 45,25 eur, sisälten veden, kaksi lasia viiniä ja annokset. Vasikan entteri oli hiukan tyyris annos yksinään, 22 euroa. Ollakseen vielä niin simppeli annos, joten ei ole suositeltavaa syödä pelkkää pääruokaa. Mene tänne jos haluat päästä helpolla, etkä ole buukannut mitään Barcelonan lukuisista ja nimekkäistä trendimestoista. 

El Nacional 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuubalainen jälkiruoka: ihanat uunibanaanit

Suora käännös alkuperäisestä ohjeesta olisi ollut banaanilaatikko. Eipä tuo kerro juuri mitään tästä jälkiruuasta. Mutta se kertonee, kun kuvailen että siivutetut banaanit, voinokareet ja ruskea sokeri paahdettiin uunissa melkein kinuskiseksi. Lisämakeudesta huolehtivat rusinat ja pureskeltavasta suutuntumasta pekaanipähkinät. 
Suoraan sanoen en tiedä miten kuubalainen tämä ohje on. Löysin tämän sivustolta jonka otsikkona oli kuubalaiset ruuat. Havannan reissumme aikana emme tainneet syödä ainoatakaan jälkiruokaa, sillä pääruuat olivat usein todella tuhteja. Toisaalta, aikuisten reissulla jälkiruoan virkaa hoitivat hyvin rommipohjaiset juomat.

Pienensin mitat sopiviksi neljälle. Ripotellessa sokeria banaanien sekaan määrä tuntui niin hurjalta että vähensin sen puoleen. Tämä oli ainakin meille sopiva makeus. Juuri ennen tarjoilua, uunin jälkeen sekaan lorautettiin hiukan rommia, mutta vain aikuisille.

Jälkiruoka oli helppo ja nopea toteuttaa. Ohjeessa suositeltiin nauttimaan uunitettu herkku jugurtin tai jäätelön kanssa. Me päädyimme yksimielisesti jälkimmäiseen.

UUNITETTU, KINUSKINEN BANAANI
neljälle jälkiruuaksi 

3 banaania 
½ dl ruskeaa sokeria (meillä kookossokeri)
½ dl voita
½ dl rusinoita
½ dl pekaanipähkinöitä
pieni lorautus brandyä / rommia aikuisille

tarjoiluun jäätelöä

Leikkaa banaanit pitkittäin siivuiksi. Pilko pähkinät noin kolmeen osaan.
Voitele yksi isohko tai neljä annoskokoista uunivuokaa.
Laita vuokaan puolet banaanisiivuista, puolet voista pieninä nokareina ja puolet sokerista. Lisää puolet rusinaoistaja puolet pekaanipähkinöistä. Tee toinen kerros samalla lailla.
Laita 180 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Anna jäähtyä ainakin 5 minuuttia. Lorauta aikuisille hiukan brandyä tai rommia sekaan.
Nauti vaniljajäätelön kanssa.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Nopea kuubalainen porsaanleike raikkaalla marinadilla

Jos se jollekin ei ole tullut vielä selväksi, ihastuimme viime syksynä kovasti Kuuban Havannaan. Meininki oli sellaista letkeän rentoa, jonka vietäväksi antautumalla sai hymyn kasvoilleen ja iloa elämään. 

Olin kovasti innoissani kun Nanna kirjoitti blogiinsa kuubalaisesta illallisesta. Sen hän oli toteuttanut siskonsa kanssa, joka on matkustanut useasti ja pitkään Kuubassa. Samainen sisko antoi ennen reissuamme minullekin hyviä vinkkejä.

Illallisen toteutimme melkein samanmoisesti kuin Nanna: possua, "likaista riisiä" ja ruokabanaaneja. Siitä tulikin tosi hyvä kokonaisuus! Jälkiruuaksi lämmitimme uunibanaaneja, jotka nautimme jäätelön kanssa. Tälle saatte ohjetta myöhemmin, nyt täällä

Possun leikkeille tehtiin yksinkertainen marinadi, joka ihastutti raikkaudessaan. Tämä liha jää varmasti perheemme arkiruokarepertuaariin nopeutensa ja erilaisuutensa vuoksi. Suosittelemme lämpimästi teillekin!
KUUBALAINEN PORSAANLEIKE
Bistec de cerdo
neljälle

n. 500 g possun ulkofilettä
2 limeä
4 valkosipulinkynttä
suolaa

Leikkaa liha neljään osaan ja nuiji pihvit ohuiksi leikkeiksi.
Suolaa pihvit molemmin puolin.
Hienonna valkosipulinkynnet.
Laita ne laakeaan astiaan, purista päälle limen mehut ja hienonnetut valkosipulinkynnet.
Kääntele tässä marinadissa ja anna marinoitua puoli tuntia.
Paista pihvit pannulla kypsiksi, vain pari minuuttia per puoli.


lauantai 4. helmikuuta 2017

Iloa aiheuttanut idea: potkukelkkarata


Kylläpä vietimme iloisen aamupäivän tänään Köyliönjärven jäällä! Päästelimme menemään lainatuilla potkukelkoilla pitkin aurattua rataa koko perheen voimin mummulla vahvistettuna. Jos Köyliönjärvi tuntuu nimenä tutulta, se on juurikin se järvi jonka jäällä Lallin kerrotaan surmanneen Piispa Henrikin

Rataa aurataan jo kymmenettä talvea Köyliönjärven jäälle. Valittavana on tällä hetkellä viiden tai kymmenen kilometrin reitti järven pohjoisosassa. Tuulettomana, vain pienesti pakkastavana päivänä porukassa oli leppoisan mukavaa potkutella menemään. Välillä vauhtia sai aikaan niin hyvin, että kelkalla pääsi sladittelemaankin leveähköllä radalla. 
Lainattavana on kymmeniä eri kokoisia potkukelkkoja, jotka yritykset ovat sponsoroineet. Poitsumme halusi ehdottomasti ensipotkutteluunsa lempijäätelömerkkinsä kelkan. Kelkkoja huoltaa Kari Hietala, joka tänäänkin oli järvellä auraamassa reittejä retkiluistelijoiden ja meidän potkukelkkailijoiden iloksi. Näkyipä lumella muutama hiihtäjäkin. 
Meidän pullamössöt uupuivat välillä viiden kilometrin potkuttelureitillä. Tämän pulman Jukka ratkaisi näppärästi junattamalla kelkat.

Potkukelkkoja voi lainata ilmaiseksi Pispantien päästä laavulta ja Pyhän Henrikintie 1042 kohdalta, paikallisittain Taren mutkassa. Molemmissa paikoissa on myös nuotiopaikka, jossa voi paistaa vaikka makkaroita ulkoilun ohessa. 
Pispantien laavulla on myös kota, joka ainakin tänään oli vapaassa käytössä nokipannuineen. 
 
 
 Pispantien kodalta löytyy myös vessa. 
Vapaaehtoisen maksun potkutteluhauskuudesta voi tipauttaa Puuha Peten vartioimaan maitotonkkaan Taren mutkan jäällä. 

Knoppitietona mainittakoon, että Huovintien museotie-osuudesta, Taren mutkasta lähtee myös reitti Kirkkokariin. Siellä sijaitsee Piispa Henrikin surmapaikalle rakennetun kappelin rauniot. Paikka on kyltin mukaan nykyään ainoa pohjoismainen pyhiinvaelluspaikka, jonne katolinen kirkko järjestää vuosittain Turusta alkavan pyhiinvaelluksen
Meidän perheemme ei ole suuremmin ulkoiluun suuntautunutta sakkia, joten tämä oli meille oikein virkistävää, erilaista puuhaa. Suosittelemme lämpimästi ihan kaikille!

torstai 2. helmikuuta 2017

Parisuhteenhoitomatka Turkuun: viinaa ja kulttuuria

Viinallahan Suomessa perinteisesti parisuhdetta "hoidetaan", eikö? Me päätimme ottaa lainausmerkit sanan ympäriltä pois ja nauttia vain pienen hiprakan aikaansaaden viiniä ja cocktaileja pitkin päivää Turun katuja tallaillessa. Oheisohjelmaksi kaavailimme Museokortin ulkoiluttamista. Syömistä harrastimme myös, kuinkas muuten. Päivämme huipentui Amorphiksen keikkaan Gongissa, jonka jälkeen kallistimme päämme vastapäisen Omenahotellin tyynyille. Olipa ihana päivä kaksin! Turku on niin kompakti kaupunki, että kiinnostavat ruoka- ja juomapaikat ovat helposti saatuvilla ihan kävelemällä. 
luonnos työstä Punkkari ja poliisi, 1989

Turku-päivämme käynnistyi Wäinö Aaltosen museossa Touko Laaksosen, paremmin Tom of Finlandina tunnetun taiteilijan näyttelyssä. Meille miehen elämästä vähän ennestään tietäville pieni näyttely sisälsi paljon uutta asiaa ja oli kovasti kiinnostava.
Ihastelimme tietysti myös perusnäyttelyä, jossa minuun teki vaikutuksen erityisesti pronssiteos "Varjo kasvoilla" sekä kipsityö "Tyttö ja tähti".
Lounaalle tallailimme Kauppahallin Kadoon sushille. Otimme valmiin lajitelman makirullia ja nigireitä ollen kovasti tyytyväisiä! Maut olivat tasapainoisia ja raikkaita, kuplivan juoman kohottaessa kokemusta iloisesti. Palvelu oli kiireestä huolimatta hymyilevää ja rauhallista. 

Vatsat sopivan täynnä kipusimme Turun taidemuseooon mäen päälle. Meitä liikutti nyt jo loppunut Helene Scherfbeckin näyttely.
Olen nähnyt Toipilaan toki ennenkin, mutta nyt se sai minut valuttamaan kyyneleen tai kaksikin. Perusnäyttelyä emme tällä kertaa kiertäneet. 
Sulattelimme kokemusta läheisessä Saaristobaarissa kotimaisen absintin voimin, kaiken uhalla. Baarimikko sekoitteli meille Sirene absintista, appelsiini- ja karpalomehusta Turkulaisen vastineen Sex on  the beach-drinkille. Juoma oli nimetty Bääsnääs-drinkiksi. Bääsnääs (näin minua se ohjeistettiin kirjoittamaan) on kuulemma paikka Paraisilla, jonne koulunsa päättäneet suuntaavat pitämään hauskaa. 
Täältä tallustimme joen toiselle puolelle kahden museon yhteenliittymään. Aboa Vetus & Ars Novan näyttelyt eivät meitä nyt suuremmin kiinnostaneet. Tosin Takkahuoneeseen levitetty Okko Pöyliön Vartiovuori teki meihin vaikutuksen. Kahdeksan metrinen lyijykynätyö on kuva tuhoutuneesta Turusta. Lohduttomuuden on tarkoitus myös herätellä näkemään nykyistä kauneutta. 
Seuraavaksi siirryimme joen toiselle puolelle Tårgetiin  nauttimaan GT:t. Reippaan kolmenkymmenen ginipullon valikoimasta maistoimme meille uusia Geranium- ja Koval-ginejä. 

Ennen illallista ehdimme vielä monen suusta suositeltuun Bar 4:ään. Ginipohjaisilla juomilla edettiin täälläkin. Ne tehtiin taidolla makuja miettien. Bar Nelosessa olisi viihtynyt pidempäänkin drinksutellen, mutta täytyyhän sitä ihmisen syödäkin!
Illalliselle suuntasimme Luduun. Ravintolan parasta antia oli asiantunteva, jutusteleva palvelu ja jälkiruoka jonka kanssa tarjottiin hyvin passaava olutdrinkki. Muutkin ruuat olivat maultaan oikein hyviä, joskin risotto oli mennyt hiukan turhan pehmeäksi.

Sitten vaatteidenvaihto hotellilla, riesling-vertailua ja vähän juustoja Viinille ravintolassa ja eikun keikalle fiilistelemään. 

Oli kyllä ihana nautintojen päivä, jollainen pitää uusia heti kun mahdollisuus tarjoutuu!

Täältä löytyy parin vuoden takainen hääpäivänautiskelu Turussa.

Blog Widget by LinkWithin